Rainer Hiltunen
Puheenjohtaja 1991-1994

Ennen Rovaniemen Setan perustamista LGBTI-väen tunnetuin tapaamispaikka Rovaniemellä oli varmaankin
”Tupsu” eli Ravintola Lapin Paula, Hallituskatu 24:ssä. Rovaniemen Setan ensimmäiset kokoontumiset
pidettiin kuitenkin Valtakadulla olleissa eläkeläislautakunnan tiloissa. Mukana oli yleensä yhden käden
sormilla laskettavissa oleva porukka. Vaikka eläkeläismummot tarjosivat silloin tällöin pullaa, oli kynnys
kävellä keskellä kaupunkia olevaan kokoustilaan useimmille vähemmistöön kuuluville alkuun turhan korkea.
Ensimmäisen toimitilansa vasta perustettu Rovaniemen Seta hankki Ravintola Tupsun talon kellarista, jonne
oli pääsy talon päästä erillisiä portaita pitkin. Kahdessa kellarihuoneessa pidettiin jopa muutamat bileetkin,
vaikkei pieni tila niihin kovin hyvin sopinutkaan. Vessa oli yhteinen taloyhtiön saunan kanssa, ja siellä
kellarin käytävällä tavattiin joskus saunaan matkalla olevia talon asukkaita kylpytakeissaan. Kahvi-iltoja
toimitilalla pidettiin talvella perjantaisin, ja niissä oli kävijöitä joskus Kemijärveltä ja Pohjois-Lapista asti.
Naisia ja miehiä oli toiminnassa mukana alusta lähtien. Harmittavan usein jouduimme alussa kuitenkin
kertomaan ainoalle paikalle tulleelle naiselle, että kyllä täällä viime viikolla oli toinenkin naispuolinen henkilö.
Tärkein tiedotuskanava vasta perustetulle yhdistykselle oli Posti- ja Telelaitokselta tilattu virtuaalinen
puhelinvastaaja, johon soittamalla kuuli ajankohtaisen tiedotteen. Puhelinnumeroa mainostettiin ympäri
kaupunkia liimatuilla tarroilla, joissa ensimmäistä kertaa näkyi myös yhdistyksen logo. Sen oli suunnitellut
graafista muotoilua opiskellut yhdistyksen jäsen. Toinen mainostustapa olivat yhdistyksen rivi-ilmoitukset
Lapin Kansa -lehdessä: ”Homo, lesbo, bi… Rovaniemen Seta on sinua varten. Soita 92069-17005”. Aluksi
Lapin Kansa tosin kieltäytyi julkaisemasta ilmoitusta, koska silloisen päätoimittajan mielestä sanat ”homo”
ja ”lesbo” olivat kirosanoja, mutta pienen neuvottelun jälkeen lehti julkaisi ilmoitukset.
Ensimmäisinä vuosina Rovaniemen Seta ei järjestänyt tapaamisia tai ”tansseja” ravintoloissa osittain siksi,
että ravintoloitsijat eivät halunneet leimautua vähemmistöjen paikoiksi ja toisaalta siksi, ettei monille
vähemmistöön kuuluville meno Setan tilaisuuteen julkiseen ravintolaan ollut mahdollista. Bileitä tai
tansseja pidettiin pitkään Ylioppilaskunnan omistaman Valistustalon pommisuojassa ihan kaupungin
keskustassa. Käynti pihan puolelta kellariin oli sopivan hämärä aremmillekin, ja tekno- ja discobiisit
opastivat bilettäjät perille juhliin.


Hanna Peltomaa
Rovaniemen SETA ry:n puheenjohtaja 2000-luvun alkupuolelta

Hallituskadun toimistolla
Hallituskatu 24:ssa eli ns. Pub Tupsun talossa sijaitsi ensimmäinen Rovaniemen SETA ry:n toimisto, jossa
kävin. Talon päädystä portaat alas kellarikerrokseen, ovi auki ja tulijaa tervehti Tom of Finlandin ”Käytä
kumia” -mainosjuliste. Eteishuoneesta eteenpäin eli vasemmalle kääntyen oli ensimmäinen huone, jossa oli
musta pyöreä pöytä, mustat tuolit sekä sohva. Muistini mukaan musta sekin. Silloisen puheenjohtajan
paikka oli pöydän ääressä. Me uudet tulijat istuimme sohvalla. Kolmannessa huoneessa oli puolestaan
yhdistyksen mappeja sekä puhelin ja puhelinvastaaja. Vastaajalle silloinen puheenjohtaja oli nauhoittanut
tiedotteen, missä kerrottiin Rovaniemen tapaamispaikoista, yhdistykseen liittymisestä, puhelinpäivystyksen
aukioloajat sekä toimistolla pidettävän kahvi-illan ajankohta. Näin jälkeenpäin kahvi-ilta sanana naurattaa.
Eikö tosiaan vetävämpää nimeä keksitty? Kahvi-iltoja vietettiin tuolloin ja vuosia vielä jälkeenkin.
Kahvi-ilta oli viikon kohokohta. Kahvia ryystettiin ensin perjantai-iltaisin, koska toimistolta saattoi jatkaa
iltaa Rovaniemen yöelämään. Kotikonnuille mielivien opiskelijoiden purnattua viikonpäivän valinnasta
kahvi-illat vaihdettiin keskiviikkoon. Muita tapahtumia toimistolla ei sitten ollutkaan.
Paitsi puhelinpäivystys kahvi-illan yhteydessä. Tällöin puhelimeen vastasi puhelinvastaajan sijaan ihka aito
ihminen. Käytännössä silloinen puheenjohtaja. Paitsi, koska eräs miessoittaja ei halunnut puhua naisen
kanssa, nämä puhelut hoiti eräs kahvi-illoissa käyvä vakiomies.
Vaikka kahvi-ilta sanana naurattaakin, kuvastaa se hyvin iltojen luonnetta. Niissä juotiin kahvia ja puhuttiin,
mitä milloinkin. Joskus ns. seta-asiaa, mutta hyvin usein kaikkea muuta. Itselleni nuo illat muodostuivat
merkittäväksi tapahtumaksi ja kävin niissä toisesta opiskeluvuodestani lähtien joka kerta. Kunnes sitten
koitti hetki, jolloin taloyhtiö irtisanoi toimistomme vuokrasopimuksen. Tarvitsivat kellarin tilat taloyhtiön
omaan käyttöön. Mitä sen jälkeen tapahtui, siitä seuraavalla kerralla.


Toimistoton aika
Menetettyämme Hallituskadun toimiston etsimme kuumeisesti uutta. Ongelmana oli eräs varsin rajoittava
tekijä, raha. Sitä ei juuri ollut, sillä ainoat tulonlähteet olivat bileet, Raha-automaattiyhdistys ja
jäsenmaksut. Jäseniä oli jotain kymmenkunta, joten niistä ei rahaa kertynyt kuin hätinä 100 mk. RAY:n
avustuksessa oli puolestaan ehto, ettei sitä saanut käyttää toimitilan vuokraan. Eli ainoat rahat, joita
vuokranmaksuun voitiin käyttää, olivat peräisin bileistä.
Koska halpaa omaa paikkaa ei löytynyt, joku keksi, että voisimme pyrkiä loisimaan jonkin muun yhdistyksen
nurkkiin. Idea oli hyvä, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Muutamaa paikkaa kysyimme, mutta
esteeksi nousi mm. hälytysjärjestelmän pois kytkeminen. Lopulta joku keksi, että maailmankauppa Elimun
porukka on sen verran rentoa sakkia, että siellä tuskin katsotaan ”meikäläisiä” nenänvartta pitkin. Ja
niinhän kävikin, että teimme Elimun kanssa sopimuksen, jossa pääsimme viettämään viikoittaista kahvi-iltaa
heidän tiloihinsa hintaan x markkaa.
Tila sijaitsi osoitteessa Ukkoherrantie 9. Elimun kauppa sijaitsi yläkerrassa ja kahvittelutila alakerrassa.
Sovimme, että kahvittelu alkaa kaupan sulkeuduttua. Tila oli muuten erinomainen, mutta haasteena oli
kulku. Ainut ovi oli kaupan ovi, eikä sitä voinut jättää kahvi-illan ajaksi auki. Mistäs me olisimme
naurunremakaltamme kuulleet, jos joku olisi alakerrassa istuessamme ryövännyt kaupan. Oveen täytyi siis
joka kerta laittaa lappu, missä kehotettiin tulijaa joko koputtamaan julmetun kovaa tai pirauttamaan
tiettyyn puhelinnumeroon, jos mielii sisään. En enää muista, mikä oli syy, että lähdimme sitten aikaan tästä
tilasta pois. Muuttikohan Elimu tilaan, missä ei kaupan lisäksi ollut enää kahvi-iltaan sopivaa varsin isoa
”takahuonetta”.

Kairatien toimisto
Rovaniemen Seta ry. oli yhdessä Oulun Seta ry:n kanssa mukana opetusministeriön rahoittamassa
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret Pohjois-Suomessa -hankkeessa. En
valitettavasti muista, mitä vuotta elettiin. Hankkeella oli kokopäiväinen työntekijä. Hankkeelle
vuokrattiin toimisto Kairatie 34:sta. Kyseinen rakennus on purettu jo aikoja sitten, mutta siinä se
kulmittain Helluntaiseurakuntaa vastapäätä sijaitsi. Toimisto ei tietenkään jäänyt vain hankkeen
omaksi, vaan Rovaniemen Seta pesiytyi sinne myös. Tilat olivat todella hyvät! Yläkerrassa oli iso
huone ja toinen pienempi huone, joka toimi työntekijän toimistona. Isosta huoneesta meni
alakertaan portaat ja siellä sijaitsi keittiö sekä vessa. Toimistolla vietettiin jo tutuksi tulleita kahvi-
iltoja sekä uutena avauksena minä ja hanketyöntekijä ryhdyimme pitämään naisten ryhmää.
Muistan ensimmäisen ryhmän tapaamisen. Kun me vetäjät saavuimme paikalle, ovella oli jo yksi
nainen odottamassa. Hänestä tulikin sitten ryhmän vakiokasvo ja hän myös järjesti ryhmällemme
mökkiretken Pohtimolammelle. En nyt enää muista tarkkaan kuinka monta henkeä ryhmässä kävi,
mutta jos sanon, että viisi tai kuusi, niin tuskin se kovin kauas heittää.

Valtakadun toimistot I ja II
Kairatien jälkeen seuraava toimisto sijaitsi osoitteessa Valtakatu 22, 2. krs. Sisään mentiin ison rakennuksen
Kauppayhtiön puolimmaisesta ovesta. Nykyisin paikalla on hotelli Haawe. Kyseessä oli yhteistoimisto
Rovaniemen sosiaalitalousyhdistyksen ja Vihreiden kanssa. Tällaiseen ratkaisuun päädyttiin, sillä tunsin
henkilön, joka toimi kummassakin edellä mainitussa. Yhtenä merkittävänä syynä oli myös vanha tuttu eli
raha. Yksinään mikään kolmesta yhdistyksestä ei olisi saanut juuri minkäänlaista tilaa vuokrattua, mutta
laittamalla hynttyyt yhteen saimme todella ison toimiston. Yhteiskäytössäkään ei ollut mitään ongelmaa,
sillä sosiaalitalousyhdistys tarvitsi sitä pääasiassa päivisin, me joinain iltoina ja Vihreät silloin tällöin.
Seuraava toimisto sijaitsi myös samassa osoitteessa, tosin eri huoneessa. Sosiaalitalousyhdistys oli
lopettanut toimintansa, joten jäimme Vihreiden kanssa miettimään, mitä tehdään. Ison toimiston vuokra oli
kahdestaan liikaa, joten tämän vuoksi muutimme n. 12-15 neliön ”koppiin”. Toiselle seinälle Vihreiden
tavarat ja toiselle Roisetan, keskelle pöytä ja tuoleja. Tila oli muuten hyvä, mutta auttamattoman pieni.
Parhaimpina kahvi-iltoina, vai oliko ne tässä vaiheessa muutettu avoimiksi oviksi, kaikki eivät mahtuneet
sisälle huoneeseen. Osa istui hyllyn päällä ja loput notkuivat ovella. Samoin, pienen alkukankeuden jälkeen,
myös nuorten ryhmä alkoi vetää hyvin porukkaa. Nuorten ryhmän vetäjät myös valittelivat sitä, ettei tilassa
oikein mahtunut tekemään mitään. Näiden syiden vuoksi ryhdyimme jälleen miettimään pitäisikö muuttaa.
Joku bongasi hyvän tilan silloisen Tivolin yläkerrasta. Olisi toimistohuone, sekä yhteiskäytössä kaikkien
kanssa keittiö ja toinen huone. Nuorten ryhmä voisi tehdä vaikka yhdessä pizzaa. Olisipa hienoa!

​Valtakadun toimisto III
Valtakatu 22:sta matka jatkui siis saman kadun numeroon 19. Lapin ylipiston ylioppilaskunta omisti
rakennuksen, joten kävin Vihreiden edustajan kanssa LYY:n toimistolla sopimassa vuokra-asiasta. Olimme
siis menossa Vihreiden kanssa jo kolmanteen yhteiseen toimistoon. Itse toimistohuone oli pieni, se oli
todellakin vain toimisto. Mutta isona bonuksena oli iso yhteiskäyttöhuone ja keittiö kaikkien käytävän
toimistojen kanssa. Koska muilla käytävän toimijoilla ei ollut juuri käyttöä yhteisille tiloille, omimme ne
käytännössä itsellemme. Itse jäin tässä vaiheessa pois yhdistyksen hallituksesta ja passivoiduin muutenkin,
joten kertomukseni yhdistyksen toiminnasta päättyy tähän.